Jonkun uskomuksen mukaan meillä jokaisella on elämässä se yksi käänteen tekevä päivä - eikö näin? Päivä jolloin päätät, tai päivä jolloin sinulla olisi pitänyt tehdä päätös, siitä kaikkien toitottamasta elämänmuutoksesta. Minulla se päivä on tänään.
Muutos muhii kauan ja saatat asettaa päivämäärän - tuolloin se tapahtuu - ultimaattinen käänne. Entä jos ei tapahdu? Minä olin päättänyt että muutos tapahtuu 10.11.2014, mutta ei tapahtunut, vaan se tapahtui jo tänään. Noin viikkoa etukäteen.
Yleensä elämänmuutokselle on jokin tai joku syy. Kaikkihan väittävät että muutos on lähdettävä itsestä ja vain itsensä vuoksi voi saada asioita aikaan. Näin ei vittu vaan ole. Alkuperäinen suunnittemani (viikon päähän sijoittuva) elämänmuutoksesta oli lähtöisin omista lähtökohdistani. Tänään aloittamani taas johtui jostain aivan muusta.
Minä en tiedä, minkä takia sinä olet joskus muuttanut elämääsi tai olet muuttamassa sitä - syitä on usein monia. Olet ehkä tyytymätön itseesi tai joku muu saa sinut tuntemaan niin. Sen kuitenkin tiedän että minun muutos lähti liikkeelle vain ja ainoastaan yhden asian vuoksi - SAATANAN ANOPIN!
Jokainen jolla sellainen on, tietää miltä sana anoppi maistuu suussa. Hyi vittu! Samalla se sana maistuu mannapuurolle ja mansikoille, mutta samalla myös tunkiolle. Anoppi on ihminen jota rakastaa (ehkä nanosekunnin jouluna), mutta samalla myös inhoaa aivan perkeleesti. Miksi helvetti sen pitää tunkea päätään joka saatanan paikkaan.
PÄIVÄ 1 SUNNUNTAI 2.11.2014
Yleensä sunnuntaiaamuna klo 4:30 olen vapautunut kaupungin grillijonosta ja suuntaan ensimmäisiä askelia kohti taksijonoa. Olo on ylivertainen. Vaimoltani salaa, olen hieman iskenyt silmää mirkkujen kanssa baarien hämyissä koko illan, ja jos sieltä en ole saanut huomiota, niin viimeistään taksijonossa saan aikaiseksi jotain hämminkiä.
Taksijonossa huomaan hakkaavani rintaani nyrkillä ja aistin kuinka naiset rakastavat alkukantaista elettäni. Siinä soidinmenojen keskellä en huomaa että osa grillin ranskalaisista on villakangastakkini kauluksen päällä ja suukin on jäänyt pyyhkimättä. Yleensä kengännauhatkin ovat tuossa vaiheessa auki, mutta pieneksi jäänyt viimetalven villakangastakki ei anna niin paljoa periksi että voisin kyykistyä nauhoja sitomaan ja samalla suorittaa läpi hengitysprosessin.
Tänään uuden elämäni ensimmäisenä päivänä sunnuntaiaamuni on ollut erilainen. Heräsin klo 4:30 täydelliseen vitutukseen. Ensimmäinen asia jonka huomasin oli puolen metrin stondis ja mielessä hehkein ja seksikkäin henkilö maan päällä - vittu anoppi. Kaikki aamustondiksen kanssa pelaavat tietävät että sellainen saattaa tulla vaikka olisi nähnyt unta kukkakaalien lisääntymisestä tai jäävuoren sulamisesta. Toki pidän anopistani ihan helvetisti, mutta en stondiksen vertaa.
En tiedä, enkä edes halua tietää, miksi aamustondis oli tullut kyläilemään, mutta sen tiedän miksi anoppi oli mielessäni. Hän on taas kuluneella viikolla ylittänyt kaikki anoppioletukset tuhatkertaisesti ja ollut niin oma itsensä että minun on tehnyt monta kertaa mieli lennättää hänet takaisin sinne Kyöpelivuorelle, mistä hän on tullutkin.
Kaikkihan lähti tällä viikolla lopullisesti käyntiin siitä että anoppi oli käynyt työnsä puolesta Syömishäiriöliiton luennolla. Sieltä hän tuli sitten intopinkeänä kuin helium-ilmapallo pitämään meille omaa luentoaan syömishäiriöstä ja siitä kuinka ylensyöminen on sairaus siinä missä anoreksiakin. Lähtiessään hän jätti kuin vittu vinkiksi meille ko. liiton rintamerkin missä oli heidän nettisivuosoite ja teksti "Tuu syliin". Ei saatana - toivottavasti tuo ei nyt ole se aamustondiksen syy.
Anoppihan on sellainen eläin että sitä kestää aina aikansa ja sitten jossain vaiheessa tulee totaalinen tiltti. Ei anopeille edes uskalla asioista puhua, sillä vaikka ikäeroa ei sinänsä olekaan paljoa, välissä on kuitenkin sellainen Marssin vuoristojen kokoinen sukupolvien kuilu. Vaikka nämä tyypit on tehnyt minun ikaisenä aivan kaikki samat helvetin virheet, niin nyt niitä ei saa enää tehdä, vaan pitää kuunnella ja oppia. Imekää saatana keihästä.
Minun ja vaimoni oli tarkoitus aloittaa Jutan kuudenviikon superdieetti 10.11.2014 ja niin me tulemme aloittamaankin. Anoppi oli tosin sitä mieltä että tämä dieetti on saatanasta (kuten hänkin, eli mitä vittua). Tämä dieetti on hänen mielestään juuri niitä mistä varoitettiin siellä Syömishäiriöliiton luennolla. (Tässä vaiheessa on pakko sanoa, että ei minulla ole mitään Syömishäiriöliittoa vastaan ja varsinkaan heidän agendaa vastaan, anoppia tässä parjataan). Meidän ei kuulemma saisi moiseen osallistua, sillä pysyvään painonpudotukseen tarvitaan elämänmuutos.
Tänään 4:35, kun aamustondis oli laskeutunut ja uskalsin kammeta itseni ulos sängystä, päätin aloittaa tuon saatanan ilmoittaman elämänmuutoksen. Ja jos joku ihmettelee miksi en uskalla kankijäykkänä kävellä omassa kohdissani, niin vastaus löytyy otsikosta. Se vitun anoppi saattaa hiipiä aamulla meidän asuntoon ja tuoda sen pahalle haisevan villakoiransa meille päivähoitoon, kun hänellä on pitkät työvuorot ja koira ei voi saatana olla yksin hetkeäkään. Se helvetin pölypallo ei uskalla kävellä paljasta lattiaa matolta toiselle, vaan se pitää perkele kantaa sohvalle tai huoneesta toiseen.
On se helvetti ihminen tuo anoppi. Meillä oli tarkoitus aloittaa elämänmuutos 10.11.2014, mutta ei. Ei sitä silloin aloiteta kun me halutaan, vaan silloin kun anoppi haluaa. Sunnantaiaamuna 2.11.2014 - se kuulostaa hänestä paremmalta. Hän saapuu saatana aamustondiksen saattelemana ajatuksena vuoteeseen ja kuin jumalallisena ilmoituksena pyytää laittamaan lenkkivaatteet päälle ja ulos pomppimaan klo 5:00.
Se ei helvetti riitä että anoppi valitsee syömishäiriöluennon ajankohdan syksyiselle viikolle, vaan sen piti valita aamulenkkien aloituspäiväksi se kaikista vittumaisin päivä koko vuodesta. Tuolla sataa nimittäin aivan perkeleesti lunta ja pyryttää ja näyttää siltä että saatana on saapunut Moskovaan. Minä katsoin parvekkeelta myrskyn taistelutantereelle ja mietin että tuonnekko se anoppi toivoo nyt sitten minun menevän elämänmuutosta tekemään - sinne siis!
Siellä lumessa tallustellessa aloin miettiä, miksi. Minkä vuoksi laitoin kolme kerrosta vaatteita päälle ja lähdin ulos tähän aikaan sunnuntaina ja vielä tähän järkyttävään myräkkään. Miksi rämmin tässä lumessa? Ei se nyt pelkästään voi anopista johtua ja siitä että hänen sanansa kaikuvat askelissani. "Sinulla on syömishäiriö - tuu syliin".
Aamulenkillä koin valaistuksen ja ajatuksen kostosta. Olen aina halunnut alkaa kirjoittaan blogia, mutta en ole koskaan keksinyt sopivaa aihetta. Mikä olisi sen parempi aihe kuin tuo saatanan anoppi ja tämä 30 kiloa läskiä, joka minun pitäisi pudottaa ansaitakseni hänen luottamuksensa. Toki se 30 kiloa pitäisi poistaa hänen esi-isien aikaisilla metodeille eika laisinkaan nykyaikaisen juttamaisesti, kuin olin ajattelut. Päätin näyttää hänelle!
Laitan tähän väliin seksikkään vartalokuvani, jota voitte ihastella ja stondistella..
Tarkoitukseni on saada tuo röllykkä pois ennen jääkiekon MM-kisojen alkua ensikeväänä 2015. Jos nykyinen vaimoni ei myös saa itseään kondikseen tavoitepäivämäärään mennessä, niin lähden stadin yöhön uudella kropallani ja isken itselleni uuden anopin.
Lähtöpainoni on 105,1 kiloa ja pituutta 175 senttiä. Ylipainoa minulla on siis se 30 kiloa, mikäli standardeja tuijotetaan. En kuitenkaan ota tarkkaa painotavoitetta, sillä tarkoituksena on säilyttää lihasmassani, mikä on piilossa tuolla jossain ihran alla. Ja jos jonkun on tarkoitus kommentoida nuita minun pinkkeja boxereita, niin tiedoksi että niitä herjaamalla saa päälleen anoppini kirouksen ja siihen leikkiin en suosittele kenenkään lähtevän. On se vaan niin saatanallinen kapistus koko ämmä.
Tänä aamuna söin anoppini innoittamana Elovena puuroa ja kävin vetäseen tuon aamulenkin. En ole ajatellut tekeväni mitään tarkempaa päiväohjelmaa tai suunnitelmaa ennen sitä Jutan dieetin alkua eli 10.11.2014. Käyn tässä viikon ajan lenkillä silloin kun anoppi vituttaa (eli varmaan joka päivä) ja silloin kun tekee mieli purkaa pahemmin agressioita, käväsen salilla. Ajattelin jättää pois kaiken turhan sokerin sekä muun paskaruoan. Kaljaa en juo kuin nuo neljä pulloa, jotka pitää kumota jääkaapista ennen kuin Jutta ottaa homman haltuun ja napsauttaa meille varsinaisen ruoka- ja treeniohjelman.
Näillä mennään!
